Kipeytyneen selkäni vuoksi olen jättänyt matkan suunnittelemisen tällä viikolla minimiin ja keskittynyt lihaksia elvyttävään kuntoiluun. Orjallisesti olen harjoittanut viime syksynä aloittamaani astangajoogaa kevennetysti päivittäin, yhden ohjatun viikkotunnin sijaan. Valitettavasti en ole tulevasta matkasta huolimatta löytänyt joogasta sen suurempaa henkistä valaistumista, ikivanhaan traditioon perustuvaa kehon ja mielen kohtaamista. Henkistymistä olen kokenut lähinnä polvia kirvelevän kivun muodossa lootusasentoa etäisesti muistuttavaan solmuun vääntäytyessäni (huom. joogan ei pitäisi tuottaa kipua ja liikkeitä tulee tehdä omaa kehoa kuunnellen!).
Aamulla lattialla taas äheltäessäni tipahti postiluukusta uusin Mondo ja kuin kohtalon oikusta oli kannessa otsikko liittyen Goan joogalomiin. Artikkelia selailtuani sain uutta puhtia harjoituksiini ja jatkoin joogaamista vielä puolisen tuntia. Hieman Goaa lomakohteena ylenkatsoneena täytyy kuitenkin myöntää, että ayurvedinen kuumakäsittely aamujoogan jälkeen kuulostaa jumalalliselta - voin lähes tuntea tulikuumat yrttinyytit kolottavilla harteillani!
En ollut oikeastaan suunnitellut joogaavani matkalla. Lähinnä siksi, että olen harjoituksissani vielä alkumetreillä, enkä usko lajia harrastamattoman matkakumppanini innostuvan asiasta. Toiseksi kuukausi on turhan lyhyt aika ilman joogaretriittiäkin kunnianhimoisen matkareittimme toteuttamiseen.
Reppureissun ihanuutena on kuitenkin lopulta juuri se, että neljä viikkoa ennen matkaa vain mielikuvitus on rajana reittiä ja matkan sisältöä suunniteltaessa. Mielessäni olenkin jo Delhin saastehelvetistä selvinneenä niellyt hiekkaa Rajasthanin aavikolla, lipunut Gangesin aalloilla aamun sarastaessa, tutustunut alkuperäisheimoihin Orissan takametsissä, tervehtinyt aurinkoa ranskalaishenkisessä Pondicherryssä ja joogannut Myshoressa itsensä Sri K. Pattabhi Joisin ohjaamana (huom. täydellisen notkeana ja henkistyneenä tietenkin). Turistiripuli, menetetty matkakassa ja muut mahdolliset vastoinkäymiset kohdataan sitten paikan päällä. Kotisohvalla aurinko kutittaa nenää ja ilmassa leijuu kookoksen ja curryn pehmeä tuoksu.
" Tämä on Intia. Jos haluat ottaa Intian väkipakolla, se pakenee. Älä odota mitään, niin saat kaiken."
(lainaus Seppo Järvisen kirjasta Pikajuna Mumbaihin. Enostone, 2006.)
