Hotel Ashiana, here we come! Vihdoinkin on ensimmäinen majapaikka varattuna tulevalle Intian matkalle. Huhtikuun ekana olisi tarkoitus vaihtaa maisemaa ja aloittaa seikkailu Delhistä Agran ja Varanasin kautta Intian itärannikkoa alaspäin kohti etelää. Ensikertalaisena matkasuunnitelma on kohtalaisen haastava ja iltaisin reissukuumetta nostattavan kirjallisuuden ylimaltainen ahmiminen on jo tuottanut muutamia ei-toivottavia skenaarioita unien muodossa.

Käsivarret kipeinä rokotuksista (piikki per viikko ja matkakassan ennenaikainen hupeneminen) ja viittä vaille valmis viisumihakemus tuovat lähtöpäivän lähemmäksi, vaikka paljon on vielä edessä ennen koneeseen astumista.

Olenhan minä matkustellut ennenkin ja ihan omatoimisestikín, mutta ensimmäistä kertaa heitän rinkan niskaan ja kokonaiseksi kuukaudeksi. Kohdemaana vieläpä enemmän tai vähemmän kaoottinen Intia (tai mistäpä minä sen tiedän - ensikertalainen!). Mikäli matkakirjoihin on uskominen, on edessä lemuava 45 asteinen höyrysauna ja takuuvarma ripuli.

Eniten minua ehkä kuitenkin askarruttaa odotettavissa oleva enemmän tai vähemmän hallittu yleinen kaaos ja  kaoottinen tapa hoitaa asioita intialaiseen Yes Sir! -tyyliin. Lukemani mukaan pelkkä junalipun osto voi olla viidakkoseikkailuun verrattava suoritus - jos ja kun selviät kymmenien hihassa roikkuvien huijarien kynsistä turisteille tarkoitetulle lippuluukulle, on se todennäköisesti suljettu määrittelemättömäksi ajaksi. Lipun saatuasi päädyt varmasti väärään junaan ja deluxe-petipaikka on vain autuas haave täyteen ahdetussa karjavaunussa. No, toivottavasti ei sentään!