No joo, on Pondycherry hieman monipuolisempi kuin ensimmaisena iltana kirjoitin. Ranskalainen aka valkoinen kaupunginosa on hyvin eurooppalainen olemukseltaan - kadut ovat siisteja ja ravintolavalikoima on runsas. Paikka vetaa puoleensa lahinna ranskalaisia turisteja ja ashram-uteliaita.
Sri Aurobindo ja The Mother ovat luoneet 1900-luvun alkupuolella Pondicherryyn valtavan ashram-kompleksin vierastaloineen - yhdessa joista mekin majoituimme (Park Guest House). Minua kiehtoo 1920-luvulla Intiaan tullut nuori ranskalainen nainen "The Mother" ja hanen Sri Aurobindon kanssa jakamansa filosofia. Koota tuntuu lahinna ahdistavan ashramiin liittyva henkisyys ja rajoitukset, mutta itse voisin kuvitella asustavani ashramissa muutaman viikon mietiskelemassa. Tekisi ainakin hyvaa temperamenttiselle luonteelleni! Muutenkin The Motherin elama ja filosofia ovat kiehtovia - aika lievaa lukea lahes sata vuotta sitten Intiaan tulleen eurooppalaisen taiteilijanaisen kohtalosta. Ei olla ensimmaisia eika viimeisia matkaajia ihmeellisessa Intiassa.
Mielenkiintoisin Sri Aurobindon ja The Motherin saavutus on Pondycherryn ulkopuolelle rakennettu Aurovillen kylayhteiso (perustettu 1968). Auroville on kokeellinen yhteiso, jossa ihmiset asuvat tasa-arvoisina kansalaisuuteen, poliittisiin mielipiteisiin tai uskontoon katsomatta. Alueella ei ole temppeleita, kirkkoja eika moskeijoja. Aurovillen keskustan muodostaa avaruusajan meditaatiokeskukseksi kutsuttu kultainen pallon muotoinen Matrimandir. Valitettavasti turisteina paasimme ihailemaan Matrimandiria vain parin sadan metrin paasta. Uskon kylla, etta Aurovillen vierastaloihin majoittuminen on helpompaa kuin mita Lounari antoi ymmartaa, sen verran paljon nuoria lankkareita alueella kaasutteli moottoripyorineen.
Lue lisaa Aurovillesta.
Paadyimme Aurovilleen siis eilen paikallisella turistibussikierroksella, mika oli reissumme pohjanoteeraus. Bussi kierratti meita toinen toistaan mitaansanomattomimmissa paikoissa kauhealla kiireella. Aurovillessakin pysahdyimme vain reilun tunnin ajaksi. Turistikierroksen ehdoton anti-huipentuma oli vartin veneajelu lahes umpeenkasvaneella jarvipahaisella. Paikalliset olivat kylla innoissaan ... Yksi mies veneessa ihmettelikin, etta mita me suomalaiset teemme heidan pikku latakollaan, kun meilla on kotimaassa niin paljon puhtaita jarvia. Samaa ihmettelin minakin ... No, menihan yksi hikinen paiva nainkin rattoisasti. Niin, ja varpaita kavimme kastelemassa laheisella Aurobeachilla, uinti ei tietenkaan tullut kysymykseenkaan.
