Seitseman tuntisen nihkean automatkan jalkeen saavuimme Pushkariin. Paikka on kuin unelma Delhin jalkeen, vaikkei Delhistakaan sentaan pelkkaa negatiivista sanottavaa ole - kommenttejani voi lukea puolittain pilke silmakulmassa, eihan sita maailmalle toki lahdeta nihkeilemaan! Maassa maan tavalla ...

Ihmiset ovat olleet kaikkialla vain ja ainoastaan ystavallisia.Ihanat pikisilmaiset nokinenat tervehtivat kaikkialla Namaste! tai Hello! ja haluavat katella outoa pellavapaata.

Taalla hindujen pyhassa kaupungissa Pushkarissa (15 000 as.) meno on todella leppoisaa eivatka kerjalaiset jaa roikkumaan helmoihin. Paikka vetaa puoleensa paikallisten pyhiinvaeltajien lisaksi sankoin joukoin lansimaalaisia hippeja.

Katselimme asken auringonlaskua Pushkarin jarven taakse paikallisten rumpujen rytmikasta poljentoa kuunnellen. Hieman kornisti tosin kymmenien muiden lankkareiden ymparoimina, osa syvaan mietiskelyyn uppoutuneita.

Itse en kuitenkaan viela ristinyt jalkoja lootusasentoon, ehka huomenna?