Piti eilen kirjoittaa enemman Saigonista yleensa mutta paadyin kesken kirjoittamisen keskustelemaan ympariston tilasta norjalaisen ymparistöaktivistin kanssa, mika onkin parasta edullisissa hostelleissa yöpyessä - uudet tuttavuudet ja mielenkiintoiset keskustelut kanssamatkaajien kanssa.

Tuhansien ja tuhansien moottoripyorien ja skoottereiden lisaksi kadut täyttyvat neonvaloista ja kova-äänisesta diskojytkeesta. Puistoissa kokoontuvat nuoret tanssivat, aerobikkaavat ja viettavat aikaa kimmeltavia "siimahantaisia" lentavia pötkyloita pallotellen. Ilmapalloja myydään myöskin puistoissa päivittäin ja paikalliset tuntuvat niitä ostavankin.  Ihmeekseni Saigon on myoskin koristeltu joulua varten! Koti-ikävän (mika?) iskiessa voi hakeutua prameimman hotellin aulaan joulukuusta ihailemaan. Kuusia, pukkeja ja muovisia havuköynnöksia vilkkuvaloineen on runsaasti hotellien lisaksi kauppojen ikkunoissa. Hääpareja olemme myoskin nähneet jo kymmenia.

Saigonin fiinimpi puoli kymmenine luksushotelleineen (Rex, Seraton ...) ja merkkiliikkeineen muistuttaa euroopan metropoleja prameudessaan ja ylittaa Helsingin tarjonnan monikertaisesti. Itse viihdymme kuitenkin parempi hieman nuhjuisemmassa Pham Ngu Laon alueella muiden resupekkojen kanssa.

Kavimme eilen myos Saigonin sotamuseossa. Kokemus oli jokseenkin ravistuttava satoine valokuvineen sodan kauhuista. Erityisesti kuvat napalmin ja "Agent Orange" hermokaasun jalkiseurauksista ovat kauhistuttavia. Museossa oli esilla jopa hermokaasun vaikutuksesta epamuodostunut sikio sailottyna! Museolle iso hatunnosto kokonaisesta sotavalokuvaajille ja journalisteille omistetusta osastosta. Valitettavasti monikaan naista kuvaajista ei selvinnyt, mutta kuvat kertovat jalkipolville Vietnamin sodan kauhuista ja vaaryyksista.