Tiistaina lensimme Goasta Mumbaihin. Lento oli parisen tuntia myohässa, joten tuliaisshoppailuun jäi valitettavan vähän aikaa. Majoittauduimme Lounarin suosittelemaan budjettihotelliin Colaban kaupunginosaan (Hotel Bentley's, 1500 rs/yö). Tiesimme Mumbain hintatason olevan kalliimpi kuin muualla Intiassa, mutta Bentleyn hinta yllätti kuitenkin. Hotelli oli yksi kalleimmista, joissa olimme majoittuneet ja samalla ainoa, jossa ei ollut omaa kylpyhuonetta!
Auringon jo laskiessa suuntasimme läheiselle Colaba Street Marketille toivoen parasta. Olin jättänyt suurimman osan ostelusta nimenomaan Mumbaihin ja nielin jo karvaita kyyneliä peläten pahinta. Mumbai on valtaisa kaupunki ja jos kaupunginosastamme ei löytyisi kauppoja, emme enää ehtisi muualle tuliaisostoksia tekemaan.
Colaba Street Market kuulosti kadunnimenä lupaavalta, eikä tällä kertaa pettanyt meitä. Colaba Street Marketilta löytyi oikea himoshoppaajan paratiisi, eivätkä hinnat olleet sen kovempia kuin muuallakaan Intiassa! Bazaareja, länkkärikauppoja, koruja, Government Emporiumeja, kangaskauppoja, sareja, ravintoloita, kahviloita - Intia pähkinänkuoressa. Aika oli kortilla, mutta neljän tehokkaan tunnin aikana kävimme kolme kertaa automaatilla ja mukaani tarttui pussillinen koruja, parit pussihousut, hame, kuusi metriä raakasilkkiä, teetä, chai masalaa, hennaa, suitsukkeita, upea intialainen juhla-asu, tuliaismekkoja ym ym. Shoppailimme kunnes viimeinenkin kauppa sulki ovensa ja lopen uupuneita raahauduimme Subwayhin myohäiselle iltapalalle kymmenen jälkeen.
Mumbai osoittautui siis erinomaiseksi viimeiseksi etapiksi ennen kotiinlähtöä. Yksi ilta on ehkä liian lyhyt aika kortin vinguttamiseen, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Suosittelen varaamaan Mumbaille vähintään kaksi yötä ja tuliaisostokset voi jättää huoletta sinne. Kaikkea löytyy ja halvalla, emmekä edes kokeneet kuin yhden kaupunginosan ja bazaarin.
Mumbai vaikutti muutenkin leppoisalta kaupungilta 16 miljoonasta asukkaasta huolimatta. Kadut olivat leveitä ja arkkitehtuuri jälleen kerran brittityylistä. Aamuöinen kruisailu lentokentälle oli kokemus, jota ei vähällä unohda. Taksikuski kaahasi reikä päässä lähes tyhjiä katua sivuilleen katsomatta. Eräänlaista venäläistä rulettia risteysten kohdilla. Sanomattakin selvää, että pelkäsin henkeni edestä. Kentälle päästyäni olin viimeistäänkin valmis kotiinlähtöön ilman haikeilua.
