Pieni Hoi An (n. 80 000 as.) osoittautui sievaksi pieneksi turistikeitaaksi puolessa valissa Vietnamia matkalla pohjoiseen. Sateet jatkuvat edelleen, mutta kiinalaisten aikoinaan perustama jokivarren kauppakaupunki on sateellakin taianomainen, erityisesti illansuussa satojen pienten paperilyhtyjen syttyessa valaisemaan vanhan kaupungin katuja.
Unescon maailmanperintolistallakin komeileva Hoi An saastyi amerikkalaisten pommeilta kuin ihmeen kaupalla ja siten jopa 500 vuotta vanhat kiinalaisten klaanitalot ovat sailyneet meidan paivillemme. Kaupunkia kuvaillaan Vietnamin parhaaksi ostospaikaksi ja kaupungissa onkin satoja raataleita ja suutareita, jotka kopioivat vuorokaudessa ihan mita vaan merkkilenkkareista alkaen. Ravintoloiden tarjonta on myoskin ylitsepursuavaa ja kylla, ruoka on vihdoinkin hyvaa ja monipuolista!
Hoi Anista on vajaan tunnin matka myoskin Unescon suojelemaan My Sonin Cham dynastian (v. 400-1400) aikaisille raunioille viidakon keskella. Teimme parin tunnin retken raunioille aamupaivalla. Kaatosateiden nostattama usva teki paikasta mystisen kauniin. My Son ei kuitenkaan onnistunut vaistamaan sodan pommeja Hoi Anin tapaan. Viet Congin sissien majapaikkana raunioita pommitettiin armottomasti vuonna 1968 ja vain yksi kokonaisuus on sailynyt kohtalaisen kasassa.
