Sunnuntaina vaihtui vuosi hindukalenterin mukaan. Emme kuitenkaan havainneet erityisia juhlallisuuksia Jaipurissa ollessamme.

Sunnuntai oli kaiken kaikkiaan erikoinen paiva - paiva, jona Intia porautui paahan ja tajuntaan. Intiassa jokainen lansimaalainen kohtaa ja ylittaa mukavuusrajansa varmasti paivittain. Aamulla sukelsimme Jaipurin basaareihin kavaistyamme ensin Amberin linnakkeessa. Hauska sattuma, etta heti taksista ulos astuttuamme tormasimme oldschool-valokuvaajaan keskella katua studioineen. Sadan rupian hintaan ikuistimme itsemme jo parhaat paivansa nahneella puisella palkkikameralla. Kuva muistuttaa tunnelmaltaan niita vanhoja mustavalkokuvia, joita voi selailla isoaidin kellastuneessa albumissa.

Myohemmin jutustelimme tunnin ajan kadulla paikallisten poikien kanssa, jotka olisivat mielellaan esitelleen meille kaupunkia autollaan, mutta jatimme taman valiin hieman epaluuloisina. Luultavasti nuoret miehet halusivat aidosti viettaa aikaa pitkatukkaisen lankkarin ja taman uskottomattoman kauniin sinisilmaisen "vaimonsa" kanssa. (Intialaisille olemme joko ystavia tai naimisissa, joten valitsimme jalkimmaisen vaarinkasitysten valttamiseksi. Avoliitto ei lienee tuttu kasite takalaisille ... Koo on paikallisten mukaan "Very lucky man with beautiful wife like me". "Long hair, long life" on myos useasti kuultu ilmaus intialaisten suusta Koon kiharoita ihmetellessa.)