Pieni dalatin kaupunki vuoristossa oli kaikkea muuta kuin maaninen Saigon. Lampotila tippui Saigonin +30 asteesta lahelle kymmenta auringon laskettua. Dalat on omituinen sekoitus eurooppalaista alppikylaa, neuvostohenkista pikkukaupunkia ja englantilaista rantakaupunkia sesongin ulkopuolella. Fiilis oli jotenkin haikea siemaillessamme teeta takkatulen aaressa paikallisten viipottaessa toppatakit niskassa kadulla.
Itse Dalatissa ei ole paljon nahtavaa tai koettavaa mutta ymparoiva maaseutu on henkeasalpaavan kaunista vuorenhuippuineen ja vesiputouksineen. Pienen paivanmittaisen maistiaisen Vietnamin ylangoilta saimme paikallisten Easy Raiders moottoripyoraoppaiden kyyditsemina. Kylmasta kyydista selvisimme hengissa mutta Elephant Falls vesiputouksella meiksi tapansa mukaan taas ronysi ja joutui tikattavaksi paikalliselle lekurille. Oikea kasi on toistaiseksi poissa pelista, joten naputtelen tuskaisen hitaasti vasemmalla.
Heti kohtalokkaan turman jalkeen sain hellyyttavan ystavallista hoitoa paikallisilta ja ensinaukut tuhtia riisiviinaa paikalliselta juopolta, joka osoittautui vuoristorangeriksi ja poistui seurueineen kuppilasta tuhdissa tenussa - moottoripyorilla tietenkin.
Invalidisoitumisesta johtuen en jaksa kirjoittaa kaikesta kovin yksityiskohtaisesti, lisailen tarinoita sitten kotimaasta kasin.
Pari tuntia sitten saavuimme rannikoille Nha Trangiin, jossa otamme rennosti muutaman paivan ajan. Ensisilmays ei ihan vakuuta meita, paikka on aika iso ja ranta pitka, eika siten veda vertoja Intian suojaisille paratiisirannoille alhaalla Keralassa ja Goan etelapuolella. Nha trangin ymparistossa on kuitenkin kymmenittain pienia saaria, joiden katkoissa voi odottaa yllatyksia. Saatamme myos tsekata pienemman Doc Letin rannan 60 km paassa.
