Päällimmäinen tunne vajaa viikko kotiutumisen jälkeen on totaalinen väsymys, mikä ei tunnu katoavan kymmentuntisista yöunista huolimatta. Väsyneenä puolestaan on hieman epäuskoinen ja alakuloinen olo - kuukausi Intiassa on takana, mutta kokemukset säilyvät tuoreina muistoissa pitkään.

Ystävät ja tuttavat eivät ole kyselleet paljoa reissusta, moni on lukenut blogia ja pysynyt siten ajantasalla. Kysyjille olen kuitenkin vastannut, että tukalaksi käynyt kostea kuumuus vei hieman terää monilta muilta kokemuksilta. Lämpotilojen puolesta olin jo täysin valmis palaamaan Suomen kevääseen, muuten olisin varmasti viihtynyt pidempäänkin.

Suomessa vastassa olikin sitten aikainen kesä päälle parinkympin lämpötiloineen. Jatkoin iloisena tepastelua varvastossuissa vielä vapun ja viikonlopun yli. Tänään sukattomuus osoittautui virhearvioksi ...

Päällimmäisenä mieleen ei yleisistä käsityksistä huolimatta jäänyt köyhyys ja katulapset. Kastijako elää Intiassa vielä vahvasti ja köyhyyteen tottuu, kun näkee sitä päivittäin. Vaatimattomassa majassa asuva perhe voi näyttää länsimaalaisittain köyhältä, mutta materiaalisen yltäkylläisyyden puuttuminen ei yksinään kerro vielä köyhyydestä kuten ei tavaranpaljous takaa rikasta elämää.

Köyhyys on myös monesti suhteellista. Rannalla koruja myyvä resuinen viiden lapsen äiti ei välttämättä ole paikallisesti ottaen köyhä, vaan paremmin toimeentuleva kuin esimerkiksi ravintolan tarjoilija. Nokinenäiset, takkutukkaiset lapset ovat nauravia kaduillakin. Eniten itseäni kosketti kumaraselkäiset vanhukset leipää kerjäämässä. Elämän ehtoopuolella toivoisi heille parempia oloja.

Köyhyyden ja likaisuuden lisäksi Intialle kuvaavaa on meillä jo katoavaa perinnettä oleva käsillä tekemisen taito. Keralan backwaterseilla naiset punovat vahvaa köyttä kookospähkinästä kuivatetusta kuidusta. Vaatteet teetetään mittatilaustyönä räätäleillä. Rakennuksilla miehet rakentavat telineitä bambusta ja muuraavat seiniä paljain käsin. Katukeittiöissä herkulliset curryt valmistuvat avotulella tuoreista mausteista ja vihanneksista, sähköliettä ei näkynyt edes hotellin kattoravintoloissa. Intia lepää pari kolme tuntia ennen aamun sarastusta ja sama kuhina alkaa taas.

Hajujen, makujen ja äänien sinfonia on Intiassa tainnuttava ja kodin hiljaisuus tuntuu vieraalta kuukauden poissaolon jälkeen.