(kirj. eilen) Viimeinen yojuna takana! Hyppasimme kirjaimellisesti junasta (intian tyyliin ...) Canaconan aseman raiteille, kun juna seisahti siina pienen tovin. Paateasema Goassa olisi ollut Margao (Madgaon) 40 km eteenpain, mutta huomasimme kartasta, etta Canaconan asema on Palolemin vieressa vain parin kilometrin paassa ja toimimme hetken mielijohteesta.

Huoneen metsastaminen osoittautuikin sitten odotettua monimutkaisemmaksi. Nain matkan ehtoopuolella halusimme kolmeksi yoksi Goassa jotain erityista mutta pettymykseksemme Palolemin rannalta ei tuntunut loytyvan muuta kuin hataisesti kyhattyja liiterin tapaisia "hutteja", joita ei parhaimmallakaan tahdolla voi kutsua edes bambumajoiksi.

Etsimme ilmastoitua, viihtyisaa majoitusta yhdessa puolalaisen pariskunnan kanssa, jotka tapasimme Varkalassa ja uudelleen junassa matkalla Goaan. Muutaman tunnin, vuoronvaihdon ja tinkimisen jalkeen raahasimme rinkkamme haisevina ja vasyneina Le Grand Residence nimiseen paikkaan. Vaarien kasitysten valttamiseksi hotelli ei nimestaan huolimatta ole charter-tason resortti, vaan kohtuu siisti kotoisa budjettihotelli 800 rupian hintaan per yo.

Palolem ei ole laheskaan niin rauhallinen ja postikorttimainen ranta kuin Varkala Keralassa. Palmujen kehystama pehmeahiekkainen idylli on pilattu pikaisesti kyhatyilla halvoilla hokkelikylilla, joissa voi asustaa halvimmillaan parilla eurolla/yo. Kylia ei ole edes yritetty tehda viihtyisiksi, vaan majat on naputettu kasaan rumasta vanerista eika bambusta ole tietoakaan.

Kaupanteko on tyrkkya ja tirkistely rannalla on myos epamiellyttavaa. Esimerkiksi eilen pari paikallista miesta istuivat rannalla torkeasti suoraan viereemme pelkastaan tuijottamaan valkoista lihaa kuola pitkin leukaa valuen! Pyysin heilta pokkana kymppia showsta (Give me 10 rupees ... hokema, jota me saamme kuulla paivittain kaduilla ...). Aijat kaansivat paataan salamana vasta kun viitoin Koon paikalle liioitellusti elehtien.

Ainainen kusettaminen alkaa myos pikku hiljaa rassata. Kauppaa tehdessa ei tinkimisessa ole paata eika hantaa. Lopulta kauppiaat huutavat viela peraan ja tarjoavat tuotetta jopa kymmenesosahintaan alkuperaisesta. Vaikea tietaa mita mistakin pitaisi maksaa ja onko tuote laadukas tai aito vai pelkkaa roinaa. Epailen, etta basaarien tuotteet pitaisi irrota parilla kolmella eurolla, kaikki taman yli on ryovaysta.
 
Iltaelama on aika surkuhuopaisaa ysarihittien pauhatessa Coctails and Dreams nimisessa baarissa ... Olisi rannan toisessa paassa kuulemma ollut jonkinlaiset trancebileet, joissa jalkaa nostettiin kuulokkeet korvilla kello kymmenen jalkeen (Goassa on nykyaan kielletty musiikin soittaminen ulkona klo 22 jalkeen tanssibileiden hillitsemiseksi). Palolem ei kuitenkaan ole tanssivaen suosimia rantoja, jotka loytyvat pohjois-Goasta ja joiden suosio oli lienee huipussaan jo kymmenisen vuotta sitten. Taitaa olla meno hyytynyt kaiken kaikkiaan.

Postikorttimaista paratiisia ei Palolem siis tarjoa. Rauhaa ja idyllia etsiville suosittelen Keralaa, vaikkakin reppureissaajat tuntuvat liikkuvan vuosi vuodelta alemmas Intian lansirannikolla. Tamil Nadun maakunnassa  itarannikolta loytyi viela rakentamattomia rantoja, joita leimaa toisaalta pakallinen konservatiivisuus eli bikineissa esiintyminen ei ole suositeltavaa. Muut matkalaiset ovat suositelleet kovasti Goan alapuolella  olevaa Gokarnan rantaa Karnatakan ja Goan rajan tuntumassa.

Positiivista paivassa oli lyhyehko veneretki delffiineja katsomaan ja uinti syrjaisessa pikkupoukamassa omassa rauhassa. Voi olla, etta suuntaamme huomenna koko paivaksi valjemmille vesille.