Varanasissa on kuuma kuin hornan kattilassa! Luovutimme huoneen aamu kymmenelta ja junamme Kolkataan lahtee vasta kahdeksan jalkeen illalla. Ei toivoakaan siis viilentavasta suihkusta tahi iltapaivatorkuista. En tieda tarkkaa lukemaa, mutta paikka tuntuu kiehuvan!!
Ensimmainen yo hotellissa oli jo tuskaisen kuuma johtuen kolme-neljatuntisesta sahkokatkosta, jonka aikana ilmastointimme ei toiminut. Seuraavaksi olisi parempi tarkistaa onko hotellilla oma generaattori sahkokatkoksia varten.
Ensimmaisen Varanasissa vietetyn paivan jalkeen kirjoitin paivakirjaani, etta paikka on kuin poriseva puurokattila ja hieman liikaa jopa minulle polttorovioineen. Hotellimme sijaitsi suoraan Harishchandra Ghatin edessa, joka on siis yksi vanhimmista vainajien polttopaikoista. Etuoikealla oli bonuksena sahkoinen krematorio - suosittelen elamyksia hakeville Hotel Sonmonya. Nakyma huoneemme parvekkeelta Ganges-joelle oli varmasti miljoonan dollarin arvoinen, mutta niin on kunnon younikin. Ensimmaisena yona meno oli kasittamatonta ja vainajien polttoroviot roihusivat lapi yon.
Eilen meilla olikin jo ihan hauskaa Varanasissa. Huonosti nukutun yon jalkeen herasimme puoli kuudelta katsomaan auringon nousua veneesta kasin. Aamupalan jalkeen alkoi viisi tuntia kestanyt sahkokatko (Varanasissa ei ilmeisti ole sahkoa milloinkaan paivalla klo 10-15) ja olisi ollut liian kuuma aamupaivatorkuille. Suuntasimme siis melko tokkuraisina kaupungille.
Kavimme ensiksi rautatieasemalla varmistamassa taman paivaisen junalippumme ja aikataulun. Juttelimme asemalla Lonely Planetissakin mainitun mukavan turistioppaan kanssa, joka neuvoi meita edelleen pysymaan tiukkoina riksakyytien hintojen kanssa. Kilometrin parin mittaisesta matkasta ei pida maksaa Varanasissa yli 20 rupiaa ja halki kaupungion pitaisi paasta viidella-kahdeksalla kympilla. (Valihuomautuksena mainittakoon, etta olemme tinkimisesta huolimatta pulittaneet lahes koko ajan kaksinkertaisia hintoja kuskeille. Pakko koventaa otteita!)
Eilen kuitenkin tuntui silta, etta ensimmaisen kerran aloin nauttia olostani Intiassa toden teolla. Alamme oppia jattamaan huomiotta jatkuvasti punteissa roikkuvat kerjalaislapset, paallekayvat kauppiaat ja riksakuskit. Paras tapa lienee kavella ohi sanomatta sanaakaan tai sitten molottaa suomea, jota takalaiset eivat ainakaan viela osaa sanaakaan.
Iltapaivalla ostimme kasan puoli-ilmaisia hippivaatteita. Pussihousut tuntuvat olevat se must-juttu lankkareilla nailla leveyksilla, joten tietysti myos minun piti saada sellaiset. Kookin halusi itselleen kevyen puuvillapaidan, joka oli katu-uskottavasti kulunut ja likainen kuin lattiaratti jo ostettaessa! No, mita muuta voi odottaa parin euron puserosta. Ei tullut yllatyksena, etta paita paasti myos varia pestessa kuin vesivaripensseli ...
Iltapaivan varmasti kruunasi ensimmainen visiittimme paikalliseen Mc Donaldsiin, jonne pakenimme polttavaa helletta. Paastyemme lapi metallinpaljastimesta ja aseistetuista vartijoista, rakennuksessa olikin kokonainen ilmastoitu ostoskeskus, missa hengailimme enemman kuin mielellamme pari tuntia paahteelta suojassa.
